Yksi ihmisen motivaatiota selittävistä teorioista on itsemääräämisteoria (engl. self-determination theory). Teorian on kehittänyt Edward L. Deci ja Richard M. Ryan. Itsemääräämisteorian lähtökohtana on oletus, että tarvetyytyväisyyden täyttyessä ihminen on aidosti aktiivinen, motivoituva ja itseään ohjaava. Teoriassa määritellään kolme tarvetyytyväisyyden tunnetta: Autonomian, pystyvyyden ja kuuluvuuden tunne. Ihmisellä on taipumus asettaa itselleen tavoitteita ja suoriutua haasteista. Tämä näkyy erityisen hyvin lasten toiminnassa. Lapsella on luontainen motivaatio kohdata haasteita, ratkaista ongelmia ja oppia. Toki ihmiset ovat eri lailla motivoituneita eri asioihin. Joillain sektoreilla he voivat olla hyvinkin passiivisia ja motivaatiota asiaan kokiessaan hyvinkin aktiivisia ja itseohjautuvia. Teorian mukaan sosiaalisella ympäristöllä iso vaikutus yksilön kehitykseen ja psykologiseen kasvuun. Ympäristö voi joko tukea tai ehkäistä kehitystä.
Motivaatiota määritellessään Deci ja Ryan lähtevät ajatuksesta, että yksilöt eivät eroa ainoastaan motivaation määrässä toisistaan, mutta myös motivaation laadussa. Motivaatio voi koostua halusta oppia ja kehittyä tai enemmän hyvästä lopputuloksesta. Luovan ongelmanratkaisun ja oppimisen näkökulmasta motivaation laadulla on suuri merkitys. Tämä todetaan itsemääräämisteoriassa olennaisemmaksi kuin motivaation määrä. Motivaatio onkin karkeasti eroteltu sisäiseksi ja ulkoiseksi motivaatioksi.
| Autonomian tunne |
|---|
| Autonomian tunteella tarkoitetaan urheilijan tunnetta siitä, että hän saa itse vaikuttaa toimintaan. Kokee kontrolloivansa toimintaa. Tätä voi olla esimerkiksi mahdollisuus tehdä toimintaansa liittyviä valintoja ja osallistua päätöksentekoon. Autonomian merkitys sisäisen motivaation lähteenä korostuu iän karttuessa ja tason kehittyessä. Viimeisen 30 vuoden aikana on tutkittu paljon autonomiaa tukevan sosiaalisen ilmapiirin hyödyllisyyttä yksilön motivaatiolle, hyvinvoinnille ja suoritukselle. Autonomiaa tukevassa sosiaalisessa ilmapiirissä on tärkeää huomioida yksilöiden näkökulma. Tässä ilmapiirissä jokainen voi kokea jonkinasteista valinnanvapautta ja siinä käytetään mahdollisimman vähän yksilöä kontrolloivaa puhetapaa. Vastakohtana on kontrolloiva sosiaalinen ilmapiiri. Kontrolloivassa sosiaalisessa ilmapiirissä yksilöä painostetaan, houkutellaan ajattelemaan, tuntemaan tai käyttäytymään tietyllä tavalla. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että vanhempien sitoutuminen ja panostus auttavat lapsen koulumenestystä, harrastusta ja psykologista hyvinvointia vain, jos toiminta myös tukee lapsen autonomiaa. |
| Pätevyyden tunne |
| Pätevyyden tunteella tarkoitetaan urheilijan uskoa omien kykyjen riittävyyteen taidossa, tehtävässä tai suorituksessa. Koettu pätevyys on korkea, jos urheilija kokee olevansa hyvä. Epäonnistumiset laskevat koettua pätevyyttä. Koettu pätevyys voi olla matala huonosti menneen kilpailun tai kauden jälkeen, mikä luonnollisesti laskee itseluottamusta. Tutkimuksissa on todettu, että koetulla pätevyydellä on vaikutusta sisäiseen motivaatioon. Urheilijan itsearvostus koostuu erilaisista alapätevyysalueista, kuten koettu sosiaalinen, fyysinen, tunne- ja tiedollinen pätevyys. Fyysinen pätevyys jaotellaan vielä erikseen liikuntataitoihin, kehon viehättävyyteen ja fyysiseen kuntoon. |
| Sosiaalisen kuuluvuuden tunne |
| Kuuluvuuden tunteella tarkoitetaan urheilijan sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tähän liittyy urheilijan tunnetta kuulumisesta kiinteästi ryhmään, joka on esimerkiksi oma joukkue tai harjoitusryhmä. Turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ovat tässä tärkeitä. Tämän kautta urheilijat pyrkivät etsimään ja löytämään kiintymyksen, läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muita ihmisiä kohtaan. Tällä on parhaimmillaan hyvin motivoiva vaikutus. Jos myös valmentaja koetaan välittäväksi ja lämpimäksi on sillä positiivinen vaikutus tutkimusten mukaan. |
| Motivaatio |
| Motivaatio voidaan karkeasti jaotella sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäinen motivaatio tarkoittaa, että yksilö on aidosti motivoitunut asiaan omista lähtökohdistaan käsin. Koska asia kiinnostaa häntä ja hän pitää asiaa tai toimintaa itsessään kiinnostavana. Esimerkkejä sisäisestä motivaatiosta on esimerkiksi lapsi, joka tutkii ympäristöään oman kiinnostuksen pohjalta tai aikuinen, joka harrastuksestaan kokee mielihyvää ja energisyyttä. Sisäinen motivaatio useissa tutkimuksissa edistää oppimista ja johtaa ongelmanratkaisukykyyn, sinnikkyyteen ja pitkäjänteisyyteen. Tulokset ovat samansuuntaisia monilta eri aloilta oli kyse urheilusta, akateemisesta työstä tai taiteen harrastamisesta ja luomisesta. Huomionarvoista on, että ulkoiset palkinnot tai paineet helposti heikentävät sisäistä motivaatiota, vaikka palkkio itsessään olisikin mieluisa.
Kun ihminen toimii esimerkiksi opiskeluissa tai harrastuksessa vain saavuttaakseen hyvän lopputuloksen tai muiden ihmisten ja tilanteen vaatimusten vuoksi puhutaan ulkoisesta motivaatiosta. Ulkoisen motivaation lähde voi myös olla palkkio. Ulkoinen motivaatio voi olla ongelmallista tavoitteiden saavuttamisen kannalta sillä se johtaa helposti tavoitteesta luopumiseen vastoinkäymisiä kohdattaessa. Se saattaa myös heikentää ihmisen hyvinvointia, jos ulkoisen motivaation määrä on suuri. Ulkoinen motivaatio voi kuitenkin ajan kautta muuttua myös sisäiseksi. On tavanomaista, että ihminen työskentelee asioiden eteen, joihin hän ei ole täysin sisäisesti motivoitunut. Nyky-yhteiskunnassa ihmisen esimerkiksi oletetaan kouluttautuvan, saavuttavan ammatin ja ehkä perheen. Itsemääräämisteorian mukaan yksilö pyrkii myös luonnostaan omaksumaan yhteiskunnan normeja ja ottamaan niitä osaksi omia arvojaan ja minäkuvaansa. Tällöin ajan kanssa alkuperäisesti ulkoinen motivaation lähde muuttuu enemmän sisäiseksi motivaatioksi. Motiivit eivät kuitenkaan välttämättä ole puhtaasti sisäisesti tai ulkoisesti määriteltyjä. Deci ja Ryan jakavatkin motiivit janalle, missä toisessa päässä ovat täysin ulkoa säädellyt ja toisessa sisäisesti säädellyt motiivit (Salmela-Aro ja Nurmi, 2017, s. 43). Osa motiiveista on enemmän sisäsyntyisiä kuin toiset. Motivaatio on jaoteltu viiteen kategoriaan ulkoisesta lähtien nämä ovat: ulkoinen motivaatio, pakotettu säätely, tunnistettu säätely, integroitu säätely ja sisäinen motivaatio. Sisäisen motivaation tekijöitä on siis autonomia, pätevyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Toiminta ja ympäristö tulisi lasten ja nuorten valmennuksessa luoda sellaiseksi, että nämä tarpeet tyydyttyisivät. Näitä perustekijöitä edistämällä voidaan vaikuttaa iloon, innostukseen ja intohimon syttymiseen urheiluun sekä omaan lajiin. |
| Sosiaalisen ympäristön merkitys yksilön motivaatiolle |
| Yksilöt elävät erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä, jotka vaikuttavat joko suoraan tai välillisesti hänen toimintaansa. Lähimpänä oleva sosiaalinen ympäristö on perhe, opettajat, valmentajat ja kaverit lapsella ja nuorella. Kaverit voidaan vielä jakaa mm. koulukavereihin ja harrastuskavereihin. Nämä vaikuttavat suoraan yksilön motivaatioon, hyvinvointiin ja suoritukseen. Yhteiskunnan järjestelmä ja kulttuuri on seuraava sosiaalinen ympäristö, mikä on kauempana yksilöstä. Tämä vaikuttaa välillisesti yksilön ajatteluun ja tavoitteiden määrittelyyn.
Sosioekologisessa mallissa myös yksilön fyysinen ympäristö vaikuttaa liikkumiseen. Millaiset mahdollisuudet ympäristö tarjoaa? Kuinka pääsen liikkumaan eri harrastuksiin? Jos lapsi tai nuori asuu esimerkiksi jalkapallokentän vieressä, on paljon todennäköisempää, että hän käy siellä usein pelaamassa. Jos vanhemmat vielä menevät lapsen kanssa viettämään aikaa kentälle tai pelaamaan on harrastukseen helpompi kiinnittyä, jos toiminta lähtee lapsen omasta halusta toimia ja hän voi vaikuttaa tekemiseensä. |